Seitsemän totuutta minusta

Vinski heitti minulle tällaisen haasteen, jossa minun on kerrottava seitsemän totuutta itsestäni.
Siispä, tässä tulee nyt seitsemän totuutta minusta:

Ensinnäkin:
1. Kissanruoka on jees, kissat ei. Tykkään kissan ruoasta. Joskus minulle annetaankin kissan nappuloita välipalaksi. Kala on myös tosi hyvää...nam! Kissojen kanssa en kyllä kaveeraa. Kissan näkeminen saa minut aivan pois tolaltani ja ryntään oitis kissan perään ja jahtaan sen puuhun tai johonkin ja haukun sitä oikein kunnolla.


2. En ole halinalle, vaikka siltä ehkä näytänkin. Annan silittää itseäni vain sellaisen henkilön josta tykkään tosi paljon. Muiden on turha yrittää. En myöskään välitä istuskella sylissä kovinkaan kauaa. Itse en edes mene syliin, mutta ihmisillä tuntuu olevan kumma tarve napata syliin, kanniskella ja halia.


3. Olen pupupöksy. Hmm. Totuuden nimissä on myönnettävä, että olen aikamoinen pupupöksy. Pelkään monenlaisia ääniä. Ilotulituspauke se vasta kamalaa on. Pelkään myös sitä kun joku ihminen paukuttaa mattoaan pihalla. Se se vasta kummaa puuhaa on...ja siitä kuuluu tosi pelottava pauke. Sitten pelkään kauhakuormaajia, traktoreita, ihan kaikkia työkoneita, linja-autoja ja kuorma-autoja. Tänään lenkillä meidän piti ohittaa tien varteen pysäköity hurjan iso rekka ja se oli minulle liikaa. Olisin halunnut kääntyä oitis takaisin, mutta emäntä ei suostunut, vaan otti minut syliin ja sitten yhdessä ohitettiin rekka.


4. Voi miten hauskaa olisi jahdata lenkkeilijöitä! Jahtaisin niitä niin mielelläni, samoin pyöräilijöitä. Emäntä kuitenkin aina kieltää...Minä kun haluan aina voittaa juoksukisan ja saada kiinni jokaisen joka yrittää livahtaa karkuun. Emäntä sanoi, että sellainen on kaikinpuolin epäterveellinen harrastus.


5. Olen kiva lenkkikaveri. Kipittelen emännän mukana ilman hihnaa ja seuraan tarkkana mihin suuntaan emäntä menee. Joskus ehdotan itse reittiä ja usein se sopii emännällekin. En haasta riitaa toisten kanssa, moikkaan kaikia iloisesti.


6. Taidan olla lellari. Olen meidän perheen ainoa tyttö ja varmaan siksi olenkin aika lellari. Minulla on vaaleanpunaisia ponnarilenksuja ja kaikkea muuta sellaisia tyttöjen juttuja.


7. Kerran pihistin kanankoiven ja söin sen. Toiset olivat jostain syystä kovin huolissaan asiasta. Minulle ei kuitenkaan tullut siitä edes vatsanväänteitä, saati sitten mitään muuta riesaa. Maiskis, kanankoipi oli hyvää!