Turkin hoitoa

Laitan tähän nyt myöhemmin vähän tarkennusta heti alkuun. Eli, minähän en harrasta koiranäyttelyitä, vaan rymyän kotona, pelloilla ja metsissä. Turkkiani ei siis tuunata lainkaan samalla tavalla kuin näyttelyitä harrastavalla cotonilla. Cotonin turkkiahan ei oikeasti edes trimmata, vaan se on aina pitkä. Tässä vielä linkki Hipun ja Lupsin sivuille, joilta löytyy erinomaiset cotonin turkinhoito-ohjeet. (lisätty 27.2.09)

--------------------

Ou jees, vinski. Kyselit turkinhoito-ohjeita. Myös poikien on syytä huolehtia turkistaan. Minun turkkini pestään aina tarpeen vaatiessa. Viimeistään kerran kuussa. Tassut ja masun alusta, sekä peffa pestään tietty aina lenkin jälkeen jos on tarvis. Turkkini pestään Kelcon tuotteilla. Muita en ole koskaan käyttänyt. Kelcon Pro gold -shampoo on hyvä shampoo. Sillä minut aina pestään. Joskus harvemmin minut pestään Kelcon Whitening -shampoolla. Se siis valkaisee turkkia ja tuoksuu tosi hyvälle, ainakin emännän mielestä. Hoitoaineeni on Kelcon Ultra Silk. Se tekee turkistani pehmeän ja helposti harjattavan. Ja tuoksuu tietty ihanalle. Kelcon tuotteet ovat ihan hyviä. En ole mitenkään töissä Kelcolla. En tiedä mistä kaikista paikoista Kelcon tuotteita voi ostaa, mutta emäntäni ostaa niitä täältä. Vaikka ehkä hinta tuntuukin kalliilta, niin shampoot kestävät noin vuoden. Niitä ei laimenneta välttämättä niin paljon kuin suositellaan. Silti ovat riittoisia.

Turkkini on trimmattu lyhyeksi kaksi kertaa. Viime syksynä näytin lähinnä polkkatukkaiselta ketulta trimmauksen jälkeen.

Ensimmäisen kerran turkkini trimmattiin tosi lyhyeksi kun oli hieman alle vuoden ikäinen. Turkkini oli mennyt niin pahasti takkuun, että koko turkki oli poistettava =O Turkki poistettiin ihan yhtenä kappaleena niin kuin lampailla. Pari päivää oli melko alaston olo. Lenkiltäkin halusin vain kotiin tuota pikaa. Mutta sitten totuin siihen, ettei enää ollut turkkia. Minusta tulikin entistä vauhdikkaampi persoona. Toisaalta oli siis ihan hienoa olla takuton ja turkiton. Turkki sitäpaitsi kasvoi pian. Ja sainhan villapuseroita tilalle.

Turkkiini tulee takkuja aina välillä. Emäntäni nypläisi niitä mielellään selväksi, mutta minä en oikein pidä siitä, että takkuja nypplätään auki. Ensi kuussa täytän kaksi vuotta ( 13.3.) Minusta tuntuu, että takkuikäni alkaa olla kohta ohi. Hyvä niin.